Warhammer: The First Chapter

Tuliaisia taivaalta, osa 2

… Sankarit jatkoivat matkaa kohti katkenneita puita ja löysivät viimein kraaterin. Kraateri oli halkaisijaltaan noin 15 metriä. Kraaterin ympäriltä puut olivat alkaneet kuihtumaan, kuolemaan ja jopa mutatoitumaan.

Haltijat lähestyivät varoen kraaterin keskustaa, ja löysivät sieltä gromrilia jossa oli kiinni pala outokiveä. Tarkemman tarkastelun jälkeen haltijat huomasivat myös kaksi paria jalanjälkiä ja hakunjälkiä gromrilista. Sankarit päättelivät, että joku olivat käyneet irrottamassa itselleen palan outokiveä.

Dwarn laittoi gromrilin reppuunsa ja outokiven arkkuun, sen jälkeen Aslyk alkoi jäljittämään jalanjälkiä jotka näyttivät johtavan kylälle. Sankarit piilottivat arkun kiven alle ja lähtivät kylälle juttelemaan seriffille, jonka he taivuttelivat auttamaan löytämään varastetun palan.

Seriffin talolta sankarit päättivät tutkia kylässä vierailevaa lääkäriä. He koputtelivat hänen vankkuria, mutta kukaan ei avannut. Aslyk päätti tiirikoida oven auki samalla kun Arthon vartioi selustaa ja Dwarn ja Wolfgang menivät majatalolle.

Lääkäri tosiaan oli majatalolla ja Dwarn ja Wolfgang alkoivat rupattelemaan hänen kanssa. Samaan aikaan Aslyk ja Arthon tutkivat vankkuria, josta löytyi 6 kirjekyyhkyä sekä mielenkiintoinen kirje:

Tervehdys veljeni,
Mielenkiintoista tietoa! Toivotaan, että sitä löytyy! Jos tai kun saat sitä käsiisi, voit tuoda sen synkkäsoiden haltijaraunioille. Puhalla siellä, niin palvelijani Edward löytää sinut ja tulee hakemaan kiven.
- Helmut

Tämän paljastuksen jälkeen sankarit ottivat huoneet majatalosta, koska halusivat yön yli seurata tekeekö lääkäri mitään epäilyttävää. Samalla haltijat saivat tietää lääkärin nimen; Alexander Neumann. Yö meni kuitenkin rauhallisesti ja aamu alkoi sarastamaan…

View
Tuliaisia taivaalta, osa 1

Aurinko oli juuri nousemassa ja Ravon oli kutsunut huoneeseensa suurhaltijat Arthonin ja Aslykin sekä kääpiö Dwarnin ja taistelutantereilla kokemusta kerännyt lääkärin Wolfgangin.

Ravon kertoi, että Läntisissä erämaissa sijaitsevassa Baumheimin kylän lähistöllä oli nähty ja kuultu meteoriitin iskeytyvän maahan. Kokenut ja lukenut suurhaltija tiesi, että silloin tällöin meteoriitti saattoi osittain tai kokonaan koostua niin sanotusta outokivestä. Outokivi on erittäin arvokasta ja omaa mahtavia voimia, mutta turmelee kaiken elävän sen ympäriltä. Tämän takia outokiven hallussapito on erittäin lainvastaista ja johtaa käytännössä aina kuolemantuomioon.
Ravon lähetti sankarimme tutkimaan asiaa, ohjeistuksena joko yrittää tuhota tai kätkeä mahdolliset outokivilöydökset.

Sankarit saivat Lecain varastoista ruokaa ja työkaluja, ja lähtivät sitten kävellen kohti Baumheimia. Ylittäessään erämaiden ja Reiklandin rajana toimivan joen, Wolfgang onnistui suostuttelemaan tullin päästämään heidät veloituksetta sillan yli.

Matkan ensimmäisen yön sankarit nukkuivat taivasalla. Yö sujui rauhallisesti, joskin Aslyk huomasi vartiovuoronsa aikana ohi marssivan hilparikomppanian joka oli ilmeisesti ollut pidättämässä rosvoja.

Seuraavana iltana sankarit pääsivät Kalkaatin kylälle, jossa he yöpyivät vanhan rouvan Gutzin luona. Rouva Gutzilla oli mitä ilmeisemmin jotain Dwarnia vastaan.

Aamulla sankarit lähtivät uudelleen Baumheimia kohti ja saapuivatkin sinne jo iltapäivällä. Sankarit päättivät ottaa varman päälle, ja ainoastaan Wolfgang lähti tutkimaan kylää. Kylässä Wolfgang ohjattiin majataloon, jossa hänelle emäntänä toimiva Gabriela tarjosi melkoisen pahaa olutta. Viereisessä pöydässä istui Bertram Jätinkaatja ja Lordi Floran IV, jotka myös olivat tulleet etsimään outokiveä, tosin rikkauksien toivossa. Poistuessaan kylästä, paikallinen seriffi, Dietrich, uteli Wolfgangin lyhyeen vierailun syytä, ja varoitteli tietämätöntä esittänyttä Wolfgangia meteoriitista.

Wolfgangin nopean kylävierailun jälkeen, sankarit lähtivät metsän syvyyksiin etsimään kraaterita. Tuuri näytti iskevän, sillä Aslyk huomasi puusta useamman kilometrin päässä katkenneita puita. Toivoen tämän olevan merkki kraaterista, seikkailijat lähtivät katkenneiden puiden suuntaan.

Lähestyessä päämäärää, Arthon huomasi, että jotkin olennot seurasivat heitä molemmin puolin. Aslyk päätti ryhtyä toimeen, ja jättäytyi taakse porukasta ampuakseen toista olennoista. Nuolet osuivat kohteensa ja olento mitä ilmeisemmin menehtyi. Tämän jälkeen jäljelle jäänyt olento päätti lähteä karkuun, joskin Aslyk onnistui osumaan siihenkin yhdellä nuolella. Mahtoi sattua.

Tarkemman tarkastelun jälkeen sankarit huomasivat, että tapettu olio ei ollut mikään arkipäiväinen näky. Olio oli kalpea, epämuodostunut ja täynnä tulehtuneita haavoja, mutta silti yllättävän vankkarakenteinen. Olion taskusta löytyi muutama palaa mädäntynyttä lihaa. Varmuuden vuoksi Dwarn päätti vapauttaa olion pään ruumistaan…

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.